28.11.2012

Täydellisen päivän maki kurkusta ja ravusta



Perjantaina alkupaloksi valikoitui pitkäaikainen lempparini: Makirullat kurkusta ja ravusta. Ohje on alunperin Täydellinen päivä - ruokaretki Pohjoismaissa nimisestä kirjasta, joka perustuu samannimiseen televisiosarjaan. Sarja tuli tv:stä jo vuosia sitten, mutta se esitetään nyt uusintana. Ensimmäinen jakso taisi juuri ilmestyä Avalla. Sarja tulee myös katsottavaksi Katsomoon. Eikä tämä ole suinkaan ainoa kokeilemani ohje kyseisestä kirjasta; testiin on aiemmin päätynyt mm. Raakoja Grönlannin katkarapuja ja piparjuurivaahtoa, Ostereita erilaisilla vinegreteillä, Fenkolia tillin ja korianterin kera, Ruskistettuja kampasimpukoita ja mustikkavinegrettiä sekä Mansikkadaiquirit.

Kirjassa ja ohjelmassa kokkeina ovat Sara La Fountain, Claus Meyer, Tina Nordström ja Andrea Viestad. Kaikki kokkailevat omien maidensa paikallisia ruokia ja juomia, sekä esittelevät matkailunähtävyyksiä.


Saran matka vie Karjalaan, Ahvenanmaalle, Helsinkiin ja Ranskan Cognaciin (isä amerikanranskalainen) ja Tanskalainen Claus tutustuttaa Grönlantiin, Løgstøriin ja Norjan vuorille. Ruotsalainen Tina reissaa Gotlantiin, Götan kanavaan ja Tukholmaan, Norjalainen Andreas puolestaan Norjan vuonoille, Lofooteille ja Fröyaan.


Tätä Andreas Viestadin (Fröyan alueen) ohjetta on siis tullut kokeiltua jo useampaan otteeseen, monin eri tavoin varioituna. Alkuperäiseen ohjeeseen tulisi käyttää ravunsaksia, mutta jo senkin puolesta että niitä on vaikeampi hankkia, ne eivät ole myöskään yhtä hyviä koostumukseltaan ja maukkaus on myöskin aivan eri luokkaa.

Originalissa ohjeessa oleva makea sinappi on tullut korvattua yleensä ihan perinteisellä Dijon sinapilla, mutta tällä kertaa korvasin sen jo aikaa sitten saamasta Dijon sinappi-lahjapakkauksen Dijon aux Noix, eli pähkinällä maustetulla sinapilla. Sitä olis pitänyt laittaa varovaisemmalla kädellä, sillä nyt siitä tuli hieman liian pistävä maku. Se voi myös olla että lipasutin hieman liikaa valkosipulia? Tein nimittäin vain puolikkaan satsin, niin se valkosipulin puolitus on aina vähän niin ja näin.


Makit kurkusta ja ravusta

10 kappaleeseen tarvitset

1 - 2 kurkkua
10 keitettyä jättiravun pyrstöä
2 rkl majoneesia
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
purjon vihreää ja valkoista osaa leikattuna ohuiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi
10 pientä oksaa tilliä
(makeaa ruotsalaista) sinappia

Cocktail tikkuja kokoamiseen

Katkaise kurkusta päät, leikkaa ne noin 10 cm pituisiksi pötköiksi ja viipaloi niistä juustohöylällä levyjä (jätä ensimmäiset ja viimeiset pois). 
Levitä levyille vähän majoneesi-sinappiseosta, purjosuikaleita, tupsu tilliä sekä ravunpyrstö. Pyöritä levyistä rullia ja kiinnitä ne kiinni cocktail tikuilla (niin ne on myös helpompi syödä).



27.11.2012

Suklaakonvehteja pienellä vaivalla

Sain ainoaksi nimipäivälahjakseni aiemmin tässä kuussa varsin söötin konvehdin valmistus setin, josta löytyi 30 eri mallista pientä silikonista konvehti muottia, sekä pieni ohjekirja, jonka jokaista ohjetta teki mieli kokeilla saman tien.


Kirjaa selailtuani päädyin sellaiseen ohjeeseen, johon minulta löytyisi jo valmiiksi kaikki tarpeet kotoa. Tai niinhän aluksi muistelin, kunnes sain todeta että eipäs mulla olekaan manteleita. No eihän siinä mitään, muistin nimittäin kauralastu jemmani, jota päätin sitten hyödyntää tässä, koska onhan keksit muutenkin parempia kuin mantelit (?)

Ohje oli kaiken kaikkiaan tosi simppeli.


Keksi-karamelli-maitosuklaat

n. 30 kpl

Aluksi sulatin 100 g hyvää maitosuklaata. Kirja painotti sulattamaan vesihauteessa, mutta itse heitin kyllä satsin mikroon, koska olen tullut siihen päätelmään, että vesihaude on must ainoastaan valkosuklaata käsiteltäessä. Se palaa niin paljon herkemmin. Tähän ohjeeseen sopisi varmasti myös tumma suklaa.
Sitten vaan esim. lusikoiden avulla muottien pohjalle ja sitten jääkaappiin jäähtymään. Tähän voi myös käyttää kertakäyttöisiä konvehtivuokia, kunhan ei niitä kaikista pienimpiä. (Käytin niitä itse ylijääneelle karamellille, ja ne oli tietty sitä xxs kokoa. Siitä lisää alempana.)



Tämän jälkeen pohjien jähmettyessä kylmässä valmistetaan päälle tuleva karamelli. Sen valmistukseen tarvitset


n. 30 g kauralastuja
65 g kuutioiksi paloiteltua voita
200 g (n. ½ prk) kondensoitua maitoa
1 rkl hunajaa
25 g ruokosokeria

Rouhi kauralastut veitsen avulla.
Mittaa kondensoitu maito pinnoitettuun kattilaan kuutioiksi leikatun voin, hunajan ja sokerin kanssa. (Alkuperäisessä ohjeessa sokeria oli 75 g, mikä hirvitti jo ihan senkin puolesta, kun kondensoitu maito on jo itsessään niin supermakeaa.)


Lämmitä kattilaa liedellä miedolla lämmöllä hämmentäen. Hauduta 10 minuuttia, kunnes seoksesta tulee tasainen ja kullankeltainen. Lisää 2/3 keksirouheesta ja nosta kattila levyltä vasta kun karamelli irtoaa sen reunoista. 


Anna karamellin jäähtyä, mutta varmista, että se säilyy notkeana. Itselläni tähän meni noin viisi minuuttia. Jos seos ehtii jäähtyä, voit lämmittää sitä hieman uudelleen niin se notkistuu taas. 

Vielä muoteissaan

Täytä muotit karamellilla ja koristele suklaat lopuilla keksimuruilla. Anna jähmettyä viileässä ja irrota sitten muoteista.

Valmiita yksilöitä

Karamellimassaa oli tosiaan yllin kyllin, niin täytin lopulla massalla niitä konvehtivuokia mitä minulta kotoa löytyi. Ne olivat suurinpiirtein sen kokoisia, että niihin mahtuu 3 hernettä. Söpöä. Niihinkin vain keksejä päälle ja voilá!






Punajuuren ja Auran treffit piirakassa


Punajuuri. Kaikin puolin monikäyttöinen ja ennen kaikkea herkullinen mukulaotus. Ei tosin mun paidassa johon sitä tuli myös lisättyä.
Aura on jossain määrin uudempi tuttavuus, koska me ei oltu aiemmin niin hyviä kavereita kun nyt ollaan.

Joka tapauksessa, perjantaina oli suunnitelmissa viettää koti-iltaa, johon olin luvannut hoitaa ruokapuolen ja vieras valkkasi mukaan muutaman perjantaipullon. 
Aloitin syömisten valmistelut jo torstaina tekemällä hyvissä ajoin kylmään keksi-karamelli-suklaakonvehteja. Ei siinä perjantaina olisi niitä varmaan muutenkaan ehtinyt tehdä. 

Perjantaina kurvasin t
öistä suoraan ruokakauppaan, josta nappasin mukaan ainekset yksiin lemppari alkupaloihin, joiden edellisestä tekemisestä oli päässyt vierähtämään jo useampi vuosi; makeja kurkusta ja ravusta.
Olin alunperin ajatellut napata pääruoaksi tulevien salaattien kaveriksi leipää jos olisi kiire, tai sitten tehdä Quiche Lorrainea kun se valmistuu jo niin rutiinilla. Bongasin päivällä kuitenkin jostain Valion joulumainoksesta erinäisiä herkullisilta vaikuttavia ruokaohjeita, joten uteliaana ja kokeilunhaluisena päätin kokeilla mielummin jotain ihan uutta.

Tämä ohje oli yllättävän helppo ja todella maukas! Olin myös otettu sen saamasta varsin positiivisesta vastaanotosta ruokapöydässä. Tutustuessani ohjeeseen, yllätyin hieman siitä että ohjeeseen tuli etikkapunajuuria tuoreiden sijaan, mutta näiden maku toimi tässä tapauksessa jopa ehkä paremmin. Aprikoin myös sitä ettei ohjeeseen tullut lainkaan suolaa, mutta sitähän riittää jo itsessään Aurassa.

Piirakan kaveriksi riitti vallan mainiosti raikkaat salaatit, mutta myös savukalatahna komppasi hyvin.


Punajuuri Aurapiirakka

Pohja

100 g voita
¾ dl vehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä

Täyte

250 g etikkapunajuurta
2 dl kuohukermaa
2 munaa
½ tl jauhettua mustapippuria
2 tl kuivattua basilikaa
1 pussi (150 g) Aura murua

Sekoita pehmeä voi ja jauhot. Lisää vesi. Sekoita taikina. Taputtele taikina voidellun vuoan (halkaisija n. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Pane vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Suikaloi, raasta tai pieni punajuuret haluamallasi tavalla. Sekoita punajuuriraaste ja muut ainekset keskenään (lukuun ottamatta pientä määrää Aura murua jonka voit ripotella piiraan päälle ennen uuniin laittoa). Kaada täyte pohjalle.

Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 30 min.




19.11.2012

Chef & Sommelier

Viime torstaina pääsin vihdoin illallistamaan Chef & Sommelieriin (Huvilakatu 28). Tänne on pitänyt tulla jo ikuisuuden, mutta aina on tullut jotain esteitä. Jo nyt voin sanoa, että paikka oli kyllä odotusten väärti! 

Mieleeni oli hiipinyt jo pieni pelko siitä, että olinko nostanut odotukseni jo liian korkealle, mutten onneksi joutunut pettymään. Itsessään paikka on pieni ja intiimi, mutta sitäkin suloisempi ja kodikkaampi. Asiakaspaikkoja on vain parikymmentä, mikä osaltaan mahdollistaa myös hyvän henkilökohtaisen palvelun.


Sasu Laukkosen menu oli kirjoitettu käsin ja ohessa oli hinnat menuille. Aina alkaen neljästä ruokalajista (51 €) yhdeksän ruokalajin illalliseen (74 €). Valitsimme tällä kertaa viisi ruokalajia (58 €), keittiömestarin menu olisi ollut 7 ruokalajia (67 €).
Talon viineissä Chef & Sommelier suosii luomutuottajia ja lista koostuu suurelta osin ranskalaisista viineistä, mutta täydennystä on haettu mm. Italiasta, Espanjasta, Itävallasta ja Portugalista. Olimme tilaamassa ruokien seuraksi viinipakettia, mutta meille suositeltiin sellaista vaihtoehtoa, että jokaiselle ruoalle ei haettaisi omaa viintä, vaan että saisimme kolmea erilaista viiniä, joista kaksi menisi kahdelle ruokalajille. 


Alkuun saimme Brut Zero, Tarlantin shamppanjaa, jonka seuraksi tuli keittiön tervehdys; pieni snack tehtynä kuivatusta palsternakasta, mallasemulsion, punajuuritartarin ja suppilovahveropulverin kanssa. Kaiken kaikkiaan kaikki maut pelasivat hyvin yhteen, mutta palsternakkalastu olisi saanut olla hieman rapeampi, kun nyt tuntui siltä, että se oli hieman kumisen omainen. Suppilovahveron ollessa kuitenkin vain pulverina snackin päällä, se maistui suupalassa kiitettävän hyvin. Kenties se oli majoneesin omaisen mallasemulsion ansiota.


Alkuruoaksi tilasimme kumpikin maa-artisokka annoksen. Maa-artisokkaa oli niin friteerattuna, keitettynä kuin paistettuna gnocchinakin. Lisämakua annos sai 65 asteiseksi kypsennetystä kananmunasta ja rakuunaöljystä.
Annos oli oikein maukas ja friteeratut maa-artisokat olivat ihanan suolaisia sekä rapsakoita, mutta pieni miinus gnocchista: se tuntui hieman ylikypsältä, sillä siinä riitti hieman liikaa purtavaa. 




Talon leipiä oli tarjolla kahta erilaista vaahdotetun voin kanssa. Keittiömestari Sasu Laukkonen tuli itse kertomaan leivistä (ja monesta muustakin annoksesta illan aikana) ja kertoi aloittaneensa ravintolan avaamisen aikoihin oman juuren leivilleen. Hän ei halunnut kenenkään muun valmista juurta, joten näihin aikoihin hänen oma leipäjuurensa on jo parin vuoden ikäinen, kun ravintola avattiin 2010.
Kaiken lisäksi näitä ihania leipiä saa ostaa vaikka kotiin viemisiksi aivan nurkan takana sijaitsevasta Laivurin valinnasta.




Hanhea ja punajuurta -annos oli loistava. Hanhi mielletään usein kovin rasvaiseksi, mutta annoksen punajuuri toi mukavaa raikkautta. Kaiken kaikkiaan annos koostui hanhen savustetusta rinnasta, koipiterriinistä sekä kivipiirasta (maistoin tätä ensimmästä kertaa). Lisukkeet olivat uunipunajuurta, pikkelssiä, punajuuriranskankermaa, joka näkyy kuvassa noina pieninä vaalenapunaisina palleroina.
Viininä meillä oli ranskalaista; Les 5 Seaux 2011, Domaine Emile et Rose, coteaux de Libron.



Sellerisotto eli riisitön, täysin sellerin eri osista valmistettu "risotto" oli vinkeä. Vaikka pidän suolasta, niin siitä huolimatta annos oli saanut sitä mielestäni hieman liikaa. Aivan täydellinen combo syntyi kun maistoin pöydän toiselle puolta tuotua kalaa yhtäaikaisesti sellerisoton kanssa. Näin se olisi pitänyt tarjoilla!

Annoksen kastike valmistettiin sellerin lehdistä ja päällä oli vielä pientä rapsakkuutta lastujen muodossa.


Pöydän toiselle puolen tuotiin sellerisoton kanssa samaan aikaan myös "Roskakalat" -nimellä tunnettu annos; lahnaa ja haukea. Lahnaa oli käytetty savulahna-perunapyreehen, haukea haukiterriiniin. Sivulla piparjuuri- ja vihreä kastike, päällä krispi piparjuuri.


Pääruokani tattia ja rosmariinia -annos yllätti, sillä olin jostain syystä kuvitellut blinien olevan tehty tateista, mutta blinit olivat ihan tavanomaisia blinejä, joissa tattia oli käytetty vain ainesosana. Lisukkeista löytyi kuitenkin paistettuja tatti paloja, siikliterriiniä, kuivattua tattia, rosmariiniporkkanoita sekä tatti-rosmariiniemulsiokastiketta.
Viininä toimi hyvin ranskalainen Rouillon 2011, Clos du Tue-Boeuf, Cheverny.


Toisella puolen pöytää pääruokana oli vasikkaa ja sipulia: luomuvasikan rintaa, lapaa, paistia ja ulkofileetä. Lihapulla oli tehty omaan jauhelihaan ja jauhettuun maksaan. Mukana annoksessa oli vielä uunisipuli, sipuliterriiniä, confitpurjoa ja keitetty shalotti.
Viininä espanjalainen Camion de Navaherreros 2011, Bernabeleva, Madrid.


Ennen jälkiruokia päätimme vielä maistella talon juustoja, vaikka vatsa ilmoittikin jo pinkeydestään :)
Lautasella oli vuohen vuoristo-, Peltolan Blue-, Metsuri-ja Sasun Emmental juustot. Ei siis hirveästi mitään tavallisesta poikkeavaa, kun useimpia näistä juustoja tapaa aika usein ravintoloiden juusto lautasilta. Eikä se sinänsä haittaa, koska ovat kuitenkin hyväksi todettuja juustoja. Oma suosikkini oli ehdottomasti pehmeä vuohen vuoristojuusto! 
Juustojen kanssa tarjoiltu kompotti karpalosta ja vaniljasta oli kirsikka kakun päälle. Näkkileipää en ehkä olisi kaivannut, mutta kai se on sääntö että juustojen kanssa on aina oltava leipää tai keksejä.



Ennen varsinaisia jälkiruokia saimme jälleen tervehdyksen keittiöstä. Pre dessertinä villivadelmasta valmistettua pannacottaa ja hyytelöä.
Tämä toimi juuri näin, eli lusikka kokoisena mainiosti. Jos tätä olisi ollut enemmän, kitalakeen olisi aika varmasti muodostunut sellainen epämiellyttävä rasvainen kerros. Mutta ei. Tämä oli suunniteltu juttu ;)



Varsinainen jälkiruokani,"Omenaa ja teetä" kruunasi aterian. Jasmiiniteeomenat, inkiväärisiirappi, karamellisoitu kaura, camomillajäätelö ja omenahyytelö muodostivat täydellisen makunautinnon. Tämän jälkeen olisin voinut vaikka nuolla lautasen ettei hippuakaan jäisi yli! Jälkkärin kaverina pelitti mainiosti ranskalainen Ondenc 2010, plageoles, Gaillac.



Toinen jälkiruokavaihtoehto on aina oltava suklaata, mikä valikoitui vastakkaiselle puolelle. Eli suklaata ja pähkinää -annos koostui maapähkinävoijäätelöstä, maitosuklaa-hasselpähkinävaahdosta, cashewkekseistä ja saksanpähkinämurusta. Koristeena temperoitua tummaa suklaata. Maistoin ja pidin kovasti. Olin kuitenkin niin täynnä, että olin oikein tyytyväinen omaan keveämpään valintaani. Tämän kanssa tarjoiltiin italialaista Anthos Passito, Matteo. Carregia, Piemonte.



Petit fourina kahvin kanssa tarjoiltiin tummasuklaakonvehdit, joissa oli tähtianis-kanelikinuskitäyte.
Siitä ei tullut kuvaa, koska se ehti kadota niin nopeasti parempiin suihin (allekirjoittanut kuittaa).
Upea illalliselämys, joka ei toivottavasti jäänyt viimeiseksi kerraksi täällä!
Palvelu, ruoka, tunnelma ja kaikki pelasivat niin hyvin yhteen, ettei toivomisen varaan jäänyt kovinkaan paljoa.

14.11.2012

Galleria avajaisten jatkot Salutorgetissa

Ystäväni on saanut maalauksiaan esille Galleria Kioskiin Siltasaarenkadulle (Pauliina Saurus - Yksinäisyyden värit) ja lauantaina oli sitten tarkoitus juhlistaa avajaisia ystävien kesken.

Maalauksia on kuitenkin päässyt ihastelemaan jo tämän  kuun ensimmäisestä päivästä lähtien ja galleria onkin auki tiistaista perjantaihin 12-16.00, sekä iltaisin ja perjantaista sunnuntaihin yleisön pyynnöstä milloin vain, aina tämän kuun loppuun asti.

Taulujen ihastelun ohessa tarjolla oli kuohuvaa, kasviksia jogurttipohjaisen dipin kera sekä ihastuttavia pieniä ja meheviä minttuisia suklaa muffinsseja. Juuri sopivaa sormisyötävää; kevyttä, hyvää eikä sottaavaa.

Sieltä jatkoimme reilun kymmenen hengen naisseurueen voimin kohti Salutorgetia (Pohjoisesplanadi 15), josta meillä oli pöytä varattuna. Ravintolassa oli kahdeksan aikaan jo täysi tohina päällä, joten sovimme hyvin joukkoon sen suurempaa huomiota herättämättä.

Alkumaljoja tilaillessa lähdin sokeasti Prosecco linjalle, mikä ei ollut yhtään huono valinta. Päinvastoin, Italian Venetosta kotoisin oleva Prosecco Extra Dry - Maschio dei Cavalleri (8,80 €)
 oli nimestään huolimatta (extra dry) ihanan raikasta ja hedelmäistä. 
Annoskateus iski vasta siinä vaiheessa kun ihmettelin muutaman ystäväni lasissa ollutta punaista kuplivaa. He kertoivat poimineensa listan kulmasta sesongin drinkki suosituksen, jonka nimi oli glögikuohuva tai jotain sinne päin.

Se oli todella hyvää ja kysyessämme tarjoilijattareltamme mitä se sisälsi, saimme kaikki samalla loistavan pikkujoulu drinkki ehdokkaan! Eli lasin pohjalle kaadetaan ensin pieni loraus alkoholitonta glögitiivistettä ja päälle kaadetaan kuivaa kuohuviiniä. Suosittelen kokeilemaan, ainakin itse aion (viimeistään siinä vaiheessa, kun glögikausi on jo niin pitkällä, että se alkaa tulla korvista ulos). 

Yksinkertaista mutta hyvää ja ennen kaikkea raikasta :)

Glögikuohuva vs. Prosecco

Ruokalistaa tutkiessamme kävi aika selväksi, että kun on näinkin iso seurue kuin meillä oli, tulisimme kukin tilaamaan eri ruokia. Saivatpahan kaikki sitä mitä halusivat.

Itse valitsin paisettua siikaa, Beluga -linssejä sitruuna-voikastikkeella. Annos oli parempi kuin muistelin ruokien olleen aikaisemmilla kerroillani täällä. Kalan nahka oli paistettu hienosti rapsakaksi voissa ja linssit olivat juuri oikean kypsiä. Kastikkeen loppukin tuli sitten kaavittua leivällä 
vielä viimeistä pisaraa myöten. Vähän "vihreää" annos sai mm. pienistä porkkanakuutioista.


Jaoimme oman pöytä päätymme kanssa pullon valkoviiniä, sillä se sopi kaikkien meidän ruokiemme kanssa. Ranskan Alsacesta kotoisin oleva C'est la Vie! Muscat Viognier oli kerrassaan oiva valinta! Niinkuin Alsacen viinit usein onkin.


Sen kummempia selittämättä alla muutama kuva vieressäni istuneiden ruoista, ensimmäisenä klassikkojen klassikko; Caesar-salaatti, tällä kertaa kanalla. (Kuva otettu ennen kastikkeen ja mustapippurivuoren lisäämistä.)
Kokonainen valkosipulivoissa paistettu tuore hummeri tarjoiltiin salaatin ja paahtoleivän kera ja Toast Skagen sai kiitosta siitä, että siihen oli käytetty tuoreita katkarapuja, eikä mitään pakasteita. Juuri näin sen pitää ravintoloissa ollakin! Eritoten kun ollaan kauppatorin vieressä.











13.11.2012

Bistro Helsinki 15

Viime käynnistäni Bistro Helsinki 15:ssa pääsi vierähtämään tovi, varmaan noin parisen vuotta. Viime perjantaina pääsin vihdoin paikkailemaan tilannetta. Ravintola sijaitsee kätevästi Korkeavuorenkatu 4 B:ssä, joten siihen pääsee keskustasta kätevästi vaikka 10 raitiovaunulla tai 24 bussilla.

Omistaja ja paikka noin muuten on säilynyt vuodesta 2008 samana, mutta ruokalista ja itse ruokien tyyli on muuttunut mielestäni aikalailla. Ennen listalta oli valittavissa ihan tuttuun tapaan normaalin kokoiset alku-, pää- ja jälkiruoat, mutta nykyään lista koostuu vain suolaisista ja makeista pienehköistä annoksista, joista voi valita mielensä ja ruokahalunsa mukaan.

Ravintola itse suosittelee 4 annoksen kokonaisuutta tai heidän omaa maistelumenuaan (46 €) jonka annokset vaihtuvat päivittäin. Halutessaan voi aloittaa kahdella ruokalajilla (26 €) ja valita siihen niin monta annosta kuin haluaa 10 euron lisähintaan.

Lista näytti kokonaisuudessaan herkulliselta ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme tilata eri annoksia, jotta voisimme siten saada paremman läpileikkauksen ravintolan ruoista. Päädyimme tällä kertaa aloittamaan kahdella ruokalajilla ja päätimme tilata lisää jos vielä hiukoisi. Arvatkaa vain kuinka siinä sitten kävi... ;)

Oma alkuruokani oli nimeltään Siika - Salvia - Kurpitsa. Siika oli oikein hyvää ja kalan alta löytynyt kurpitsapyree komppasi makua loistavasti. Pyree kokosi annoksen hienoksi kokonaisuudeksi, ja se toi täyteläisyyttä raikkautta tuoneiden kasvisten rinnalle. Tomaatit oli kypsennetty uunissa, niiden alta löytyi ohueksi leikattua kesäkurpitsaa ja päälle oli ripoteltu jo monestakin paikasta tutuksi tullutta "multaa", eli oliivia.



Toinen alkuruoka Lohi - Soija - Inkivääri oli myös erinomainen! Sain maistaa annosta ja näin ollen tämä päätyi olemaan se annos jota päädyimme tilaamaan lisää syötyämme ensimmäiset tilauksemme. Raikkautta annokseen toivat pienet kurkunpalaset ja mäti mitä annokseen oli lisätty sai kyllä lisäpisteitä. Omnom.
Leipäkorista omaksi suosikiksi valikoitui tumma leipä.





Vielä tehdessämme päätöksiä siitä mitä halusimme valita listalta, tarjoilijattaremme suositteli tätä alla olevaa Punajuuri - Maa-artisokka -Tryffeli annosta. Siitä oli tullut eniten kehuja ja oli myös yksi listan tilatuimmista annoksista. Eikä mikään ihme! 
Punajuuren omaa makeutta ei oltu peitetty vaan päinvastoin, se pääsi ihanasti oikeuksiinsa ja päälle ripoteltu sormisuola oli piste i:in päälle. Rouhitut pähkinän palat toivat mukavaa suuntuntumaa, maa-artisokka pyreen kermaisuuden rinnalle. Annoksessa oli myös muita pyreitä mutta ne olisi pitänyt kirjoittaa ylös että olisi muistanut kaikki. Tryffeli oli lisätty annokseen öljyn muodossa.



Hanhi - Amarone - Sipuli annos oli myös maukas. Hanhesta lautaselle oli päätynyt kivipiira ja sen alta löytyi lisukkeena Amarone viinillä maustettua risottoa. Lautasen oikeassa reunassa näkyvät kuutiot eivät olleet ulkonäöstään huolimatta punajuuria, vaan makeaa hyytelöä, nekin Amaronesta tehtyä geeliä. 



Ruokailun lomassa suunnitelmaksi muodostui tilata juustoja jälkiruoaksi, mutta vatsojen täytyttyä päädyimme tyytymään pelkkään kahviin. Päätin jatkaa totuttelemista mustaan kahviin, joten tilasin sen taas tapojeni vastaisesti jo Askista tutuksi tulleeseen tyyliin. Kahvin kanssa tarjoiltu suklaa riitti oikein hyvin.



Kaiken kaikkiaan ravintolasta jäi todella hyvä fiilis ja tänne täytyy palata pian uudestaan. Palvelu oli moitteetonta, eikä loppuillasta ravintolan vallannut yli kymmenen hengen polttariporukkakaan haitannut tunnelmaa. Tavallisesti ravintola varaa pöytäseurueelle 2 ja puoli tuntia, mutta saapuessamme vasta 19.30 kattaukseen saimme viipyä ihan oman mielemme mukaan, sillä siihen ei oltu enää tehty varauksia.

12.11.2012

Isänpäivän valkosuklaakakku

Viikonloppu sujui vauhdikkaissa merkeissä, postauksia niistäkin ravintola visiiteistä on tulossa jahka ehdin vain kirjoittaa niistä :)
Siitä huolimatta että isänpäivä oli jotenkin koko viikonlopun ajan ollut mielessä, leipominen jäi sunnuntaille. Hyvin nukutun yön jälkeen mielessä pyöri vaikka mitä erilaisia juttuja, mutta rajoittavana tekijänä toimi erittäin tehokkaasti se, että ainoa lähellä sijaitseva auki oleva kauppa ei kätke sisäänsä kuin pääasiallisesti perus elintarvikkeita.

Toinen rajoittava tekijä oli aika - tätäkin kakkua olisi pitänyt hyydyttää jääkaapissa mieluiten yön yli, mutta kyllä se vähintään neljäkin tuntia riittää.

Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa viime vuoden joulukuun alussa. Muokkailin ohjetta kuitenkin niin, että korvasin pohjaan tulleet Gastone-suklaakeksit pipareilla ja parilla Triple chocolate keksillä. Ajattelin että pipareista tulisi kivaa joulun makua valkosuklaan kaveriksi, mutta lopputulos (varsinkin Daim -patukan kanssa) oli hieman liian makean äkkijyrkkä. Varmaan ihan perus Digestive-keksit (150 g) Daimin kanssa olisi paras vaihtoehto. Makeaa tai ei, niin kyllä kakku kaupaksi meni!

Tein kakun halkaisijaltaan 18 cm irtopohjavuokaan, mutta sain tehtyä lisäksi vielä kuviin päässeen minikakun vuoassaan. Kakun voi tehdä isompaankin vuokaan, mutta silloin siitä tulee matalampi. Omaan makuuni sopivat paremmin korkeat kakut, jotenkin ne ovat näyttävämpiä.

Valkosuklaakakun miniversio

Valkosuklaakakku

Pohja:

122 g piparia
2 kpl triple chocolate keksiä (44 g)
1 iso Dajm-suklaalevy (56 g)
75 g voita

Täyte:

½ dl omenamehua
5 liivatelehteä
200 g valkosuklaata
2 munaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
1 tl vaniljasokeria
1 ¼ dl sokeria
2 dl kuohukermaa

Murskaa keksit ja suklaa. Sulata voi ja anna hiukan jäähtyä. Sekoita pohjan ainekset keskenään ja painele seos tiiviisti leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Anna kovettua jääkaapissa.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä viisi minuuttia. Kiehauta mehu. Purista liivatteista vesi ja liuota kuumaan mehuun. Sulata valkosuklaa vesihauteessa.

Erota valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita keltuaiset, tuorejuusto, liivateseos, sokerit ja suklaa tasaiseksi seokseksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää juustoseokseen ensin kermavaahto, sitten valkuaisvaahto. Kuvasta näkyy, kuinka jäykkää valkuaisvaahdosta pitäisi tulla; kulho on voitava kääntää ylösalas niin, että vaahto pysyy pohjassa.


Kaada täyte irtopohjavuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Koristele haluamallasi tavalla.




9.11.2012

Suppilovahvero piirakka

Vielä jostain päin - lumen vielä valtaamattomilta alueilta - saattaa löytyä sieniä. Jos ei metsästä, niin vähintäänkin sitten kaupan tiskiltä. Toki syksyn sienisaaliita voi alkaa jo tyhjentelemään pakastimesta ja hommata vaikka jätskiä tilalle.

Tunnustaudun sieni fanaatikoksi. Voisin elää vaikka pelkästään niillä, sillä ei ole sieniä josta en pitäisi! Korvasieni, suppilovahvero, herkkusieni, mustatorvisieni, siitakesieni, rouskut - kaikki toimii! Tosin kärpässienet ovatkin sitten ihan oma lukunsa :D
Eikä niitä tarvitse edes uittaa missään kermassa, vaikka niille vain näyttäisi pannua, tai keittäisi ne hyvässä liemessä, niin se riittää.

Sienet taipuvat myös melkeinpä mihin vain: keitoksi, kastikkeeksi, lisukkeeksi, piirakaksi, risottoon, leipään tai vaikka salaattiin. Tässä onkin nyt ihan simppeli piirasohje, johon voi toki käyttää muitakin sieniä kuin suppilovahveroita. Esimerkiksi mustatorvisienet olisivat tässä ihan omiaan. Valmistin tätä minttu-suklaa cupcakejen lisäksi nuoremman pikkuveljeni konfirmaatio juhliin. 


Äidillä oli aivan huimat sienisaaliit, joista osa oli mökiltä, osa ystävättäreltä saatuja ja näin ollen pyyntö piirakkaan tuli häneltä. Lämpimän piirakan seuraksi riitti loistavasti vihreä salaatti. Piirakka kannattaa syödä mieluiten kuumana tai lämpimänä, sillä pohjan rasvaisuus voi tulla muuten hieman äkkijyrkkänä kylmänä.


Suppilovahveropiirakka


Pohja:

Valmista voitaikinaa

Täyte:

4 dl esikäsiteltyjä suppilovahveroita pilkottuna
1 banaani-salottisipuli tai pari salottisipulia
1 solo valkosipuli
3 rkl voita
½ tl jauhettua mustapippuria
1 prk (120 g) smetanaa
2 dl Valio Aura kermaa
2 munaa
n. 150 g juusto raastetta (itselläni oli Cheddaria ja kermajuustoa)

Valmistusohje

Sulata voitaikina ja levitä voidellun se piirasvuoan (Ø 26–28 cm) pohjalle ja reunoille.

Hienonna sipulit. Lisää pannulle voi ja voin sulettua sipulit. Kuullota ja mausta. Ota levyltä ja anna jäähtyä.

Laita hienonnetut sienet samalle pannulle. Älä pese sitä välissä, sillä sipuleista jäänyt rasva riittää hyvin. Kuumenna hitaasti ja anna ylimääräisen nesteen haihtua.

Sekoita sienet ja sipulit keskenään ja lisää seokseen smetana, munat ja juustoraaste. Maista täytettä, lisää tarvittaessa suolaa. Kaada täyte taikinapohjalle.

Paista uunin ala/keskiosassa 200 asteessa n. 40 min.

Minttu-suklaa cupcaket

Isänpäivä on ihan nurkan takana ja monella on varmaan mielessä että mitäköhän sitä tekisi. Netti pursuaa ideoita ja vinkkejä aina mysleistä ja pekoni-muna aamiaisista suklaatäytekakkuihin asti. Useimmathan isät tykkää tunnetusti suklaasta ja sitä useammin se maistuu myös muille perheenjäsenille! Minttu tuo suklaaseen vähän pirteää raikkautta , mitä tästä ohjeesta löytyykin. (Tämän kanssa sopisi shamppanjan sijaan (/ lisäksi) varmasti minttukaakao!)

Itse valmistin näitä pikkuveljeni konfirmaatio juhliin ja kehuja tultiin kertomaan keittiöön asti. Verrattuna alkuperäiseen kuvaan, ongelmia syntyi kuorrutuksen levittämisen kanssa.  Se oli niin jäykkää, että mikään pursotus pussi ei näyttänyt olevan tarpeeksi kestävä. Kotoa olisi löytynyt kankainen ja ihan oikealla tyllallakin, mutta tällä kertaa oli mentävä niillä mitä siinä tilanteessa oli. Maussa ei ollut mitään valittamista, mutta ulkonäköä olisi voinut tuunata paremmin.
Jos koostumuksen olisi osannut ennakoida, olisin varmaan levittänyt kuorrutteen ihan pelkällä veitsellä tai lusikalla. Maku oli sen verran loistava, kun pohjassa ollut kermaviili toi ihanaa mehevyyttä ja kunnon rouheat suklaapalat olivat mukavia sattumia - niitä alkoi ihan etsimään :)

Ohjeesta tulee noin tusinan verran cupcakeja ja niitä voi pakastaa (ihan kuin niitä jäisi yli), joko kuorrutteella tai ilman. Piparminttuaromia myydään ruokakauppojen leivontaosastolla.

Vertailun vuoksi alta löytyy Valion kuva samoista paakkelsseista:


Minttu-suklaa cupcaket


Valmistusaineet

1 prk (200 g) kermaviiliä
100 g voita
1 muna
1 tl piparminttuaromia
75 g  talous suklaata
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta

Voiteluun

2 rkl juoksevaa voita

Minttu-suklaakuorrutus

200 g voita
6 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl vettä
2 rkl kaakaojauhetta
¼ tl piparminttuaromia
2 - 3 tippaa vihreää karamelliväriä

Sekoita kulhossa kermaviili, sulatettu, jäähtynyt voi, muna ja piparminttuaromi. Rouhi suklaa veitsellä. Lisää suklaa ja kuivat aineet seoksena. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

Voitele muffinipellin syvennykset tai laita niihin muffinivuoat. Jaa taikina syvennyksiin.
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 14 - 16 min.

Valmista kuorrutus: Sekoita sähkövatkaimella huoneenlämpöinen voi, sokerit sekä vesi tasaiseksi kreemiksi.

Jaa kreemi kahteen osaan. Lisää toiseen osaan kaakaojauhe ja toiseen piparminttuaromi sekä vihreä elintarvikeväri. Sekoita molemmat hyvin.

Aseta tähtitylla (Ø 11 mm) pursotinpussiin. Lusikoi suklaakreemi pussin toiselle laidalle ja piparminttukreemi toiselle.

Pursota kreemiä hyvin jäähtyneiden leivonnaisten päälle.
Tarjoa samana päivänä.





Arvaa kumpi on oma ja kumpi Valion ;)

5.11.2012

Marraskuisten aamujen piristys


Marraskuun pimeinä aamuina sängystä nouseminen voi olla pienen työn takana.  Tekisi mieli painaa tuhannen kerran torkkua herätyskellosta ja kääntää kylkeä. 
Asiaa voi toki tehdä miellyttävämmäksi pienen makunautinnon muodossa, kuten valmistaa aamukahvi vähän eri tavalla, kuin useimpina aamuina juotu perinteinen suodatinkahvi (vaikka hyvää sekin on).
Vaihtelu virkistää!
Toki tällaiset vähän enemmän eforttia vaativat aamukahvit ovat ihan omiaan vapaa-aamuina, kun ei ole kiire minnekään ja päivän lehteenkin ehtii tutustua ihan rauhassa villasukat jalassa tukka pörrössä.
Niin ja musta on ihan ok alkaa fiilistelemään joulumausteita tässä vaiheessa. Tuli se glögikausikin korkattua vihdoin lauantaina Blossan tämän vuoden Yuzu-inkivääri maustetulla vaalealla glögillä. :)

Piparkakkukahvi
2 lasillista

2 tl ruokokidesokeria
½ - 1 tl piparkakkumaustetta (tai sekoita keskenään kanelia, kardemummaa, inkivääriä ja neilikkaa)
2 dl kuumaa, vahvaa kahvia
2 dl kuumaa kaakaota
½ - 1 dl kermavaahtoa
1 murskattu piparkakku
Mittaa sokeri ja piparkakkumauste kahteen lasiin. Kaada päälle kahvi ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut. 

Lisää joukkoon kuuma kaakao. Pane jokaiseen lasiin kermavaahtonokare ja ripottele pinnalle hieman piparkakkumurskaa.

Tarjoile heti.


(Alkuperäisen ohjeen nappasin ainakin jo vuosi sitten Dan Sukkerin reseptiarkistoista, ohje löytyy myös täältä http://www.dansukker.fi/fi/resepteja/piparkakkukahvi.aspx)